24.9.2014

1 400 alaikäistä hyväksikäytettiin Rotherhamissa – ei puututtu rasismileiman pelossa

Rotherham on väkiluvultaan suunnilleen Espoon kokoinen kaupunki Englannissa. Vaikka kaupunkia vaivasi suhteellisen korkea työttömyys ja ihmisten riippuvuus sosiaaliturvasta, saattoi kaupunki kuitenkin näyttää pinnallisesti katsoen varsin inhimilliseltä paikalta elää.

Kuva Ben Sutherland CC BY 2.0

Rotherham kätki kuitenkin sisäänsä hirveän salaisuuden. Elokuun loppupuolella paljastui, millaisen painajaisen keskellä suuri määrä kaupungin alaikäisiä asukkaita oli joutunut elämään. Professori Alexis Jayn johtaman selvityksen varovaisen arvion mukaan jopa yli 1 400 lasta oli joutunut kaupungissa harjoitetun järjestelmällisen alaikäisten seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi vuodesta 1997 vuoteen 2013 ulottuvalla jaksolla. Tapauksiin liittyi raskauksia, keskenmenoja ja raskauden keskeytyksiä. Sunday Mirror -lehden mukaan hyväksikäytetyt alaikäiset synnyttivät yli sata lasta. Erään nuoren naispuolisen todistajan mukaan joukkoraiskaus oli tavallinen osa Rotherhamissa kasvamista.

Julmaa väkivaltaa

Tytöt, joista nuorimmat olivat 11-vuotiaita, joutuivat suurten miesjoukkojen raiskaamiksi. Siepattuja uhreja kuljetettiin eri kaupunkien välillä, ja heihin kohdistettiin väkivaltaa ja uhkailua. Joissakin tapauksissa lapsia valeltiin polttoaineella ja uhattiin sytyttää palamaan. Heitä uhkailtiin aseilla, ja heidän annettiin nähdä raa’an väkivaltaisia raiskauksia uhaten saman toistuvan heille itselleen, mikäli he kertoisivat kenellekään.

Poliisi ei hoitanut tehtäviään

Hyväksikäytön uhrit olivat usein ongelmaperheiden lapsia. Joillakin heistä oli kova kaipaus hellyyteen ja huomioon, jollaista puuttuu usein tämän kaltaisten lasten kotiympäristöstä. Hyväksikäyttäjät hyödynsivät tätä tarvetta lähestymällä uhrejaan aluksi ystävyyden kautta, minkä lisäksi riippuvuutta synnytettiin tarjoamalla lapsille huumeita ja alkoholia.

Poliisi epäonnistui täydellisesti lasten koskemattomuuden suojelussa. Kahdessa tunnetussa tapauksessa isät jäljittivät tyttäriään hyväksikäyttäjien talolle ja kutsuivat poliisit joutuen kuitenkin itse pidätetyksi. Pienessä määrässä tapauksia hyväksikäyttäjien luota löytyneet uhrit oli pidätetty rauhanhäirinnästä tai humalassa ja sekaisin olemisen takia, mutta hyväksikäyttäjille ei tehty mitään. Poliisit suhtautuivat tapauksiin muutenkin välinpitämättömästi.

Emma (nimi muutettu) kertoo BBC:lle, että useat miehet alkoivat käyttää häntä seksuaalisesti hyväkseen, kun hän oli 13-vuotias. Kolmen kuukauden päästä hyväksikäytön alkamisesta hän ilmiantoi tapauksen poliisille ja antoi todisteena vaatteet, jotka olivat olleet hänen päällään tapausten aikana. Poliisi kuitenkin hukkasi vaatteet, eikä hänellä ollut enää todisteita. Epäillyt uhkailivat hänen perhettään, mutta poliisi sanoi, että ei voinut tehdä asialle mitään, minkä takia Emma taipui perumaan ilmiantonsa. Tämän jälkeen Emma joutui miesjoukon raiskaamaksi kerran viikossa. Raiskaajat varjostivat Emman äitiä ja olivat tietoisia hänen liikkeistään. Raiskaajat uhkasivat siepata ja raiskata äidin, jos Emma ei tulisi heidän luokseen. Koska viranomaiset eivät tehneet mitään, perhe pakeni lopulta maasta, kun Emma oli 15-vuotias. Myöhemmin Emma on palannut takaisin, mutta hänen raiskaajansa kulkevat yhä kaupungin kaduilla vapaina miehinä.

Asian selvittäminen yritettiin tukahduttaa

Poliisi ja suurimmalta osin työväenpuolueen edustajista koostuva Rotherhamin valtuusto epäonnistuivat lasten suojelussa täysin. Ne saivat tietoa ongelmasta vuosina 2002, 2003 ja 2006 tehdyistä raporteista, mutta ensimmäiseen raporttiin ei uskottu ja kaksi jälkimmäistä jätettiin huomiotta. Raporttien kuvaamien ongelmien ratkaisemiseksi ei tehty mitään.

Kyse ei kuitenkaan ollut pelkästään passiivisista laiminlyönneistä, vaan ongelman esille ottamista torjuttiin myös tietoisesti.  BBC:lle nimettömänä esiintyvä Home Officen tutkija kertoo, että valtuusto suhtautui vihamielisesti häneen ja kiisti epäilyt hyväksikäyttöongelmasta. Tutkijan tutkimusdataa poistettiin tietokoneelta luvattomasti, ja kun tutkija raportoi, että useimmat epäillyt kuuluivat kaupungin pakistanilaisyhteisöön, häntä kiellettiin tekemästä jatkossa niin, ja hänelle varattiin paikka kahden päivän etnisyys- ja monimuotoisuuskurssille. Tutkijan mukaan vastuuta vieritettiin nuorten harteille epäiltyjen hyväksikäyttäjien sijaan. Hänen raporttiaan aiheesta ei koskaan julkaistu, ja hänet yritettiin saada jopa erotettua. Tämän lisäksi hän kertoo saaneensa uhkauksia useilta tahoilta.


Vaiettiin rasistileiman ja etnisten suhteiden heikentymisen pelossa

Asiasta puhuminen oli vaikeaa, koska pelättiin rasisteiksi leimautumista. Lisäksi asiaa haluttiin peitellä, koska sen julki tulemisen pelättiin lietsovan rasismia ja siten haittaavan yhteisön koheesiota. Työväenpuoluetta Rotherhamissa edustaneen Denis MacShanen mukaan kaupungissa vallitsi kulttuuri, jossa yhteistä monikulttuurista venettä ei haluttu keikuttaa. Hän kuitenkin myöntää jälkikäteen, että asian suhteen toimittiin väärin.

Ilman tällaista vaikenemista Rotherhamin lapset eivät olisi joutuneet kasvamaan ympäristössä, jossa heihin kohdistuvat joukkoraiskaukset ovat arkipäivää. Jos rikollisille olisi näytetty ajoissa kaapin – tai paremminkin kalterien – paikka, olisivat myös alueen pakistanilaiset välttäneet suuren imagotappion, jonka ongelman paisuminen vaikenemisen takia heille aiheutti. Vaikka Rotherhamin tragedia luotiin vaikenemalla, joillakin tahoilla näyttäisi olevan silti haluja jatkaa samaa. Suomesta esimerkiksi voidaan nostaa verkkolehti Uusi Suomi, joka ei näytä kirjoittaneen aiheesta ollenkaan, vaikka esimerkiksi Joseph Fritzlin insestitapauksesta sillä on iso määrä artikkeleita.

Todellinen uhkakuva, johon ylireagoidaan

Kuitenkaan huoli yhteiskunnan koheesion rikkoutumisesta ei ole perusteeton. Alttius kehittää vihamielinen ja syrjivä suhtautuminen vieraisiin etnisiin ryhmiin on ihmisille tyypillistä, ja tällainen suhtautuminen syntyy helposti, jos yhteiskunta ei toimi aktiivisesti sitä vastaan. Vähemmistöihin kohdistuvaa vihamielisyyttä vastustavat sosiaaliset normit ovatkin kaikista menestyvimpien yhteiskuntien ominaispiirre. Tiedetään myös, että etnisillä konflikteilla voi olla todella vakavia seurauksia.

Englantilaiset näyttävät kuitenkin menneen asian suhteen liiallisuuksiin, mihin viittaa Rotherhamin vaikenemisen lisäksi esimerkiksi laki, joka määrää opettajat ilmoittamaan vihapuherekisteriin jopa päiväkoti-ikäisten lasten rodulliset tai seksuaaliseen suuntautumiseen kohdistamat loukkaukset. Aivan kuin tavallinen lasten ojentaminen ei riittäisi, kuten muissa vastaavissa tapauksissa, joissa lapset eivät ymmärrä sopivan ja sopimattoman käytöksen rajoja.

Tilanne näyttää siltä kuin englantilaiset kilpailisivat keskenään, kuka noudattaa syrjinnän vastaista sosiaalista normia kaikista jyrkimmin. Kohtuullisuus ei tunnu enää olevan hyve asian suhteen.

Ulkoryhmän jäseniin kohdistuu vähemmän myötätuntoa kuin sisäryhmän

Taipumus etnisesti syrjiviin asenteisiin ei koske kuitenkaan pelkästään enemmistöä. Rotherhamin hyväksikäyttäjät olivat pitkälti etnistä vähemmistöä ja uhrit kantaväestöä. Ihmisillä on taipumus tuntea enemmän myötätuntoa sisäryhmän kuin ulkoryhmän yksilöihin kohdistuvaa kärsimystä kohtaan ja taipumus tuntea ulkoryhmän jäsenten kärsimyksestä jopa mielihyvää. Tämä piirre selittää etnisen väkivallan esiintymistä. Rotherhamissa hyväksikäytettyjen etniseen ulkoryhmään kuuluminen on ollut mahdollisesti yksi syy, miksi niin monet ovat olleet halukkaita aiheuttamaan keskenkasvuisille ihmisille kärsimystä.


Moraalittomiksi koettujen kärsimys aiheuttaa nautintoa

Toinen mahdollisesti vaikuttava asia on kulttuuriero seksuaalimoraalin suhteen. Pakistanilaisessa kulttuurissa seksi avioliiton ulkopuolella ja paljastava pukeutuminen tuomitaan naisten osalta jyrkästi, mutta englantilaiset suhtautuvat tyypillisesti niihin vapaamielisesti.

Ihmisille on tyypillistä tuntea mielihyvää silloin kuin moraalisista normeista välittämätön joutuu itse rikkomuksen kohteeksi. Normeista välittämättömän ei nähdä ansaitsevan suojelua häneen kohdistuvilta rikkomuksilta, vaan hänen katsotaan saavan ansionsa mukaan. Kantaväestön tytöt voidaan nähdä toisenlaisesta kulttuurista tulevien keskuudessa helposti ”lutkina”, jotka saavat seksuaalisen väkivallan uhreina mitä ansaitsevat.

– Seksijengin uhrit nähtiin ”prostituoituina”, koska he olivat ulkona, todennäköisesti suulaita eivätkä peitettyjä. Miehet, jotka tuhosivat heidän elämänsä, olivat sadistisia, mutta heidän rikoksensa tulivat joukosta vanhempien, pappien, vanhinten ja uskonnollisten opettajien asenteita valkoista yhteisöä kohtaan, sanoo osittain pakistanilaistaustainen muslimi Yasmin Alibhai-Brown.

Asenneongelma vaikuttaa myös yhteisön sisällä

Alibhai-Brownin ja selvitystä johtaneen professori Alexis Jayn mukaan kyse ei kuitenkaan ole vain etnisten ryhmien välisestä ongelmasta vaan myös pakistanilaisyhteisön sisäisestä ongelmasta suhtautumisessa naisiin. Jayn selvitys kertoo paikallisesta pakistanilaisnaisten ryhmästä, jonka mukaan pakistanilaisyhteisön miehet tekevät keskenään yhteistyötä käyttääkseen seksuaalisesti hyväkseen oman yhteisönsä naisia ja tyttöjä. Kulttuuriin kuuluva käsitys suvun kunniasta estää tapausten ilmiantamisen. Tämän takia tyttöjen suoja raiskauksia vastaan on heikko, mikä pitää yllä kyseistä ongelmaa.

Myös joukkoraiskausten yleisyys voidaan nähdä merkkinä kulttuuriin liittyvästä epäterveestä suhtautumisesta raiskauksiin. Jos raiskauksista tulee sosiaalista toimintaa, se kertoo, että suhtautuminen raiskauksiin on yhteisön sisällä vähintäänkin välinpitämätöntä. Hyväksyntä oman yhteisön sisällä merkitsee ihmisille todella paljon, eikä kukaan halua olla lähipiirinsä silmissä tunnettu raiskaaja, jos kulttuuriset normit ovat jyrkästi raiskauksia vastaan. Tällöin porukalla raiskaamista tuskin kehdataan edes ehdottaa, ja vielä vähemmän siihen saadaan suostujia.

Lisää paljastuksia ehkä luvassa

Näyttäisi siis, että niin englantilaisella kuin pakistanilaisellakin yhteisöllä on aihetta katsoa peiliin. Ongelma saattaa olla vielä paljon pahempi kuin tähän asti on tullut ilmi, ja uusia paljastuksia on todennäköisesti tulossa, kun asiaan aletaan kiinnittää huomiota. Sheffieldissä vuosina 2002–2004 toiminut sosiaalityöntekijä on Rotherhamin kohun jälkeen paljastanut, että aasialaisten – tätä nimitystä käytetään Englannissa myös pakistanilaisista – hänen aikanaan alaikäisiin tyttöihin kohdistama seksuaalinen hyväksikäyttö oli endeemistä ja järjestelmä epäonnistui täysin heidän suojelussaan. Lisäksi Pakistanilaisista ja muista islamilaisesta kulttuuripiiristä tulleista ihmisistä muodostuvia alaikäisten seksuaalista hyväksikäyttöä harjoittaneita jengejä on Rotherhamin lisäksi paljastunut Englannissa viime vuosien aikana ainakin Derbyssä, Rochdalessa, Oxfordissa ja Telfordissa. Näistä tapauksista tuomitut miehet ovat todennäköisesti vain hyvin pieni osa ilmiötä, mikä on tilanne myös Rotherhamissa, jossa ilmeisesti vain viisi on saatu tuomittua.

Englantilaisella yhteiskunnalla on siis todennäköisesti vielä paljon tehtävää, jotta se saisi palautettua lasten turvallisuuden, jonka se on vaikenemisellaan ja välinpitämättömyydellään riistänyt. Myös muissa maissa on syytä miettiä, mitä tapauksesta voi ottaa opiksi.


Jaa tämä kirjoitus :
 

Havainnoija Copyright © 2013
Distributed By Free Blogger Templates | Designed by BTDesigner · Powered by Blogger